Viikonlopun rästihommia

Telkkaria katsellessa innostuin taas neulomaan vauvan peittoa. Lankaa ei hirveästi enää ole joten pian toinenkin peitto valmistuu. Viikolla sain myös kuulla ystäväni saaneen poikavauvan joten molemmille peitoille on jo osoite tiedossa. Muistin myös ostaa kaupungissa käydessäni tunikaan vetskarin. :) Tunikakin on viimeistelyä vaille valmis. Kunhan pääsen saumurin ääreen siistin vielä ompeleita ja käännän sitten vasta helmat. Käsin joudun korjaamaan kaulusta ja kädenteitä. Näin jälkikäteen ajateltuna kokoamisohje oli kummallinen, jälkiviisaana ompelisin ensin kädentiet vuoren kanssa kiinni ja samoin vetoketjua ommellessa laittaisin vuorin heti saman ompeleen alle. No, seuraavalla kerralla voi miettiä tarkemmin kuinka kannattaa tehdä. Edelliset vaativammat ompelut kun on tehty vuosia, vuosia sitten. Tästä on hyvä jatkaa.

Otin tunikasta kyllä (huonon) kuvankin, lisään heti kun keksin miten se tapahtuu. :)

Seuraavaksi marjakiisseli tulille ja uusia nastarenkaita googlaamaan. ;)

Syksy saa...

Hidasta on minun kirjoittelu, juu... :) Kännyköiden, niin vanhan kuin uudenkin kanssa oli probleemeja, kuinka saada kuvat koneelle. Ihan yksinkertainen asia mutta mikä lie tökkinyt. Katsotaan josko nyt saisin kuviakin mukaan. Ehkä olisi "vanhassa vara parempi" eli vanhan aikaisen kameran käyttö, säästyisi monelta.

Kevään värkkäsin jotain ikuisuusprojekteja, ei vielä valmiita tuotoksia. :D Malliakin piti vaihtaa välillä. Ompelukone tuli ostettua ja kesällä sain jotain silläkin tehtyä. Pellavamekko on tosin vieläkin kesken, ihmeellistä kun aina unohtuu se vetoketjun osto. Mrrrr. Ei tässä niin dementoitunut vielä pitäisi olla...

Tässä upouusi ompelukone ja kummitytön tunikan tekele. Valmiista en saanut kuvaa kun ei malttanut tyttö olla paikoillaan, kovasti on mieluinen kuulemma ollut tuo tunika. Pehemiältä hankittu trikoo.

Ystävä tekaisi kesällä pojan ja mietin että mitähän itsetehtyä laittaisi postiin. Kaapissa oli sopivasti sinistä Novitan puuvillalankaa, ettei olisi Tennesseetä. Langat on ostettu varmaan kymmenen vuotta sitten, ei hajuakaan mitä meinasin tehdä vai sainko vain niin halavalla että oli pakko ostaa... No, onneksi aika tavaran kaupihtee. :) Novitan Muksu Extrasta 2008 löysin kivan vauvanpeitteen ohjeen ja peitto tulikin nopsasti valmiiksi. Lankaa jäi vielä ja toinen peitto on tuloillaan. Kavereille pukkaa vauvoja, eiköhän sieltä joku poitsukin tule. :)

Peitossa on mukavan nyppyläinen pinta ja kuten sanottua tosi nopea tehdä.

Sitten on vielä pusero jonka tuhersin jo melkein valmiiksi, inspis loppui johonkin, varmaankin loman loppuun. :D Palat pitäisi vielä ommella yhteen ja tehdä pääntie valmiiksi, V-aukko pitäisi saada aikaan. Pahoin pelkään että pusero on minulle liian pieni mutta jospa sen jonnekin saisi kaupattua. Valmiista tuotoksesta tulee toivottavasti joskus kuva...

Tämä pusero on siis sarjassamme jo kerran neulottua, ei tullut mieleistä niin purin pois ja etsin uuden mallin. Moda -lehdestä 5/2013 se sitten löytyi. Lanka Viron tuontia.

Jouluakin jo tässä mietin, teenkö tänä vuonna kellekään mitään joulupakettiin vai teenkö vain ihan itselleni jotain kivaa joka oikeasti mahtuu päälle. :) Keskeneräisiä töitä on niin monta että ne on saatava valmiiksi, yksi ryijykin on kesken ja sekin taas polttelee näppejä. No, katsotaan kuinka nopsaan saan nuo keskeneräiset valmiiksi. Olin tuossa pitkään flunssassa eikä kiinnostanut thedä mitään ylimääräistä. Nyt selvästi alan toipua kun taas muukin kiinnostaa kuin tv ja lukeminen.

Palataanpa taas. :D

Back to the light!

Pitkästä aikaa, täällä taas. :) Tammikuussa en ole edes koskenut kutimiin, nyt helmikuun puolella alkoi kesäneule jo houkuttaa. Jostain kumman syystä en koskaan onnistu puseroissa, useamman olen itselleni koettanut tehdä. Yhden neuletakin tosin sain istumaan aivan täydellisesti mutta pirhana vieköön, se villainen yskitti minua sitten koko työpäivän. :( Yövuorossa sitä aikanaan töissä tulikin neulottua, siinä en kyllä huomannut mitään reaktiota. Jospa tämä löysä neule nyt onnistuisi. Liian lihavalta siinä tuskin näyttää kukaan, lanka on kuitenkin melkoisen ohutta ja kevyttä. Tästä turkoosin värisestä mytystä on kuva jossain viime vuoden postauksessakin.

Oli tarkoitus laittaa tänne kuvia jouluksi tekemistäni kanelimuroleivistä mutta minne lie hävinnyt sekin kuva, bittiavaruuteen varmaan. Hyviä olivat, ensi joulua odotellessa. Edit 14.2.14 kuva löytyi!

Ihana raikas ilma oli tänään käydä lenkillä. Muutenkin pitää muistaa jumppailla ettei pääse nyt hartiat jumahtamaan ihan täysin. Kova koitos on edessä, nimittäin talviolympialaiset! Työt haittaa harrastuksia eli ihan täysillä en pysty kisoja seuraamaan mutta kaiken muun vapaa-ajan todennäköisesti olen tv:n äärellä. Ja samalla neulon. :) Jos alkaa tulla turkoosista valmista niin seuraavaa inspiraatiota etsin Kalastajan vaimon blogista, Johanna on tehnyt ihania, simppeleitä neuleita. Minkähänlaista lankaa lienee se Puno, yskittäisiköhän se... Töissä olisi lämpimälle takille käyttöä. Saahan sen varmasti jollekin myytyä jos en itse voikaan pitää.

Ihanaa kun valon määrä on lisääntynyt jo huomattavan paljon. Töiden jälkeenkin ehtii vielä valoisan aikaan käydä lenkillä. Veikkaanpa että tulevalla viikolla nähdään auringon säteet jo aamulenkilläkin. Aivan ihanaa, tervetuloa valo!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. :)

PS: Ai niin, toinen kummipojistani oli tykännyt pipostsaan valtavasti ja pitänyt sitä päässään koko jouluaattoillan! <3 Toivottavasti se pysyy päässä myös näillä talvipakkasilla.tosien pipo on kokonaan musta ja toisen raidallinen. Malli oli se Wurms -pipo, ohje löytyi googlettamalla ihan suomeksikin.